Radical Nature
Radical Creativity -taidekokoelma Töölössä
Materiaalien juhlaa Aalto Töölön julkisissa taideteoksissa
Runeberginkadulla Helsingissä sijaitseva Aalto-yliopisto Töölö -rakennus on saanut kaksi uutta julkisen taiteen teosta. Rakennus valmistui laajasta peruskorjauksesta tämän vuoden alussa ja se oli neljäs Aalto-yliopiston rakennusprojekti, jossa noin prosentti projektin määrärahasta kohdennetaan taidehankintoihin.
Taiteilija Sakari Kannoston herkkä Kiertää-teos sijaitsee Aalto-yliopisto Töölön portaikossa. Teos voitti vuonna 2020 järjestetyn kutsukilpailun rakennukseen sijoitettavasta taiteesta. ”Kiertää” kuvaa yhteisöllisyyttä, kasvua, kunnianhimoa, rohkeutta, voittamista, vastuuta sekä uuden ja tulevan odottamista. Hiotusta messinkiputkesta ja kierrätyslasista valmistettu teos toimii portaikossa tilataideteoksena, joka kuvaa metsävaahteran siemenoksaa.
Taiteilija Kristina Riskan vaikuttavat teokset ”inevitableprogress I & II” ottavat sisääntulijat vastaan rakennuksen ala-aulassa. Keraamisetteokset koostuvat kahdesta ihmisen kokoisesta ontosta keramiikkaveistoksesta ja kuvaa ihmisenä olemisen rajoitteita ja mahdollisuuksia. Teosten musta ja rosoinen pinta ja messinkinen jalusta luovat vahvan kontrastin rakennuksen sisustukseen.
Molemmat teokset reagoivat tilaan ja peilaavat rakennuksen monia yksityiskohtia ja materiaaleja. Ne ikään kuin antavat ehdotuksia tulevaisuudelle. Aalto-yliopisto Töölön julkisen taiteen konseptina on radikaali luovuus ja tavoitteena on luoda kontrastia historialliselle rakennukselle ja sen visuaalisesti vaikuttavalle sisustukselle.
Vuonna 1950 valmistuneen arvorakennuksen ovat suunnitelleet arkkitehdit Hugo Harmia ja Woldemar Baeckman. Rakennuksen pääkäyttäjä on vuoden 2021 alusta Aalto University Executive Education Oy (Aalto EE), joka tarjoaa kansainvälisesti liikkeenjohdon valmennus- ja kehittämispalveluita.
Kannoston ja Riskan julkisen taiteen teosten lisäksi Aalto-yliopisto Töölö -rakennuksessa on mittava Aalto University Executive Educationin taidekokoelma, joka sisältää noin 300 modernin taiteen teosta.
Aalto-yliopiston julkisen taiteen visio on tuoda esille ja esittää kysymyksiä siitä, mitä yliopisto on, mitä teemme osana yhteiskuntaa ja mikä on julkisen käsite. Julkinen taide on paikkakohtaista ja liittyy yliopiston sekä sen tieteenalojen moninaisuuteen. Julkiset taideteokset heijastavat tätä monimuotoisuutta eri taiteen muodoilla, materiaaleilla, tekniikoilla ja perinteillä.
Millaisia taideteoksia Helsingin keskustassa sijaitseva historiallisesti merkittävä rakennus tarvitsee? Se on rakennus, joka pursuaa tarinoita ja muistoja menneiltä vuosikymmeniltä, ja jolla on voimakas, ainutlaatuinen arkkitehtuuri. Taideteokset sijoitetaan historialliseen ilmapiiriin, joten niiden on kunnioitettava menneisyyttä. Lisäksi niiden on tarjottava ideoita uudenlaiselle ajattelulle, esittää erilaisia näkökulmia tulevaisuutta varten.
Uudelleenajattelu ja uudelleenkuvittelu ovat sekä taiteen että yliopiston sydämessä. Taideteos yliopistossa voi toimia inspiroivana virikkeenä oikeiden (tai väärien) kysymysten löytämiseen oppimisessa tai tutkimuksessa. Taideteokset lisäävät kunnioitusta menneisyyttä kohtaan, mutta kannustavat katsomaan tulevaisuuteen radikaalilla luovuudella. Taideteokset esittävät kysymyksen: Voimmeko nähdä radikaalin luovuuden kasvavan menneisyyden opeista?
Mikael Schilkinin tekemä, rakennuksen julkisivussa oleva keraaminen reliefi ”Kauppiaita” on tunnettu siitä lähtien, kun se valmistui vuonna 1950. Schilkin (1900-1962) työskenteli Arabian taideosastolla, ja myös rakennuksen nykyiset suuret taideteokset ovat sellaisten taiteilijoiden käsialaa, jotka tällä hetkellä työskentelevät Arabian taideosastolla.
Taiteilijat Kristina Riska ja Sakari Kannosto työskentelevät vahvasti materiaalisuuden parissa. Riskan isot keraamiset veistokset ovat mestariteoksia, jotka luovat vahvan kontrastin Aalto Töölön pääaulaan. Tilaustyönä tehty messinkipeitteinen jalusta ylistää rakennuksen materiaaleja ja nostaa teokset tilassa näkyville. Kannoston portaikossa roikkuva teos tarjoaa katsojalle erilaisia näkökulmia sen messinkisten oksien ja värillisten lasisiementen tarkasteluun. Molemmat Aalto-yliopiston taidekokoelman julkiset taideteokset sekä itse historiallinen rakennus ovat ylistys vuosikymmeniä kestäville materiaaleille. Taideteokset reagoivat huolella kunnostettuihin historiallisiin tiloihin, joissa sekä aulaa että portaikkoja määrittelevät sisääntulo ja poistuminen.
Päätöksen taideteoksista teki tuomaristo, johon kuului Aalto-yliopiston tutkimuksesta vastaava vararehtori Ossi Naukkarinen, Aalto-yliopiston hallituksen varapuheenjohtaja ja Ruotsin Kansallismuseon pääjohtaja Susanna Pettersson, kriitikko, galleristi ja kuraattori Veikko Halmetoja ja Aalto University Executive Educationin (Aalto EE) toimitusjohtaja ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Professor of Practice Pekka Mattila. Aalto-yliopiston taidekoordinaattori Outi Turpeinen koordinoi julkisen taiteen hankkeita.
Outi Turpeinen, erityisasiantuntija (taide ja näyttelyt)
Miten olla rehellinen?
Taiteilija Kristina Riskan näyttävät veistokset ovat taidokasta käsityötä. Riska aloittaa veistoksen työstämisen piirtämällä luonnoksen. Tämän jälkeen alkaa hidas rakennusprosessi, jonka aikana savea lisätään kerros kerrokselta paljain käsin. Erikoistekniikka on kehittynyt pitkäjänteisen työn tuloksena 35 vuoden aikana. Riskan taiteen taustalla on halu löytää ihmisenä olemisen mielentilan vaihtelut. Hänelle rehellisyyden etsiminen on yhtä kuin alastomuus. Taideteokset muistuttavat jatkuvasta halusta löytää jotain, jota ei voi täysin määrittää. Tarkoituksena on löytää rehellisyyden ydin. ”Harmaa talvimaisema on sielun maisema, jossa jopa ruma voi olla kaunista.” Missä on raja kauniin ja ruman välillä?
Veistoksen alastomuus ja rehellisyys näkyy sen suuressa koossa ja karkeassa pinnassa, mikä estää vaikutelman viehättävyydestä. Työskentely yksin isojen veistosten kanssa on haastavaa. Siksi veistokset eivät ole vain muistutuksina ihmisten koosta, vaan myös näiden rajoista ja mahdollisuuksista. Taiteilijuus on jatkuvaa rajojen haastamista. ”Ehkä olen oppinut jotain näinä vuosina”, sanoo nöyrä taiteilija. Isot ja ontot taideteokset huokuvat aikaa. Teokset ovat osoituksia kärsivällisyydestä rehellisyyden etsinnässä.
Aalto Töölössä taideteokset ovat rakennuksen sisäänkäynnin keskipisteitä. Tummuus ja materiaalisuus messinkijalustan päällä luo voimakkaan kontrastin pääaulan tilaan. Kun ihmiset kulkevat suurien veistosten ohi, ovat ihminen ja veistos samankokoisia.
Päivittäistä inspiraatiota liikkeestä
Sakari Kannoston taideteos on kuin jalokivi Aalto Töölön portaikossa. Katsoja pystyy tarkastelemaan teosta monista eri kulmista. Taideteos esittää metsävahteeran siemenoksaa, joissa on kiiltävät oksat ja värikkäät siemenet.
Teoksen idea lähti rakennuksen tilasta. Rakennuksen orgaaniset pyöreät muodot ja Paavo Tynellin valaisimet vaikuttivat taideteoksen suunnitteluun. Aalto Töölön Kiertää-teos pyrkii kunnioittamaan merkittävää historiallista arkkitehtuuria ja lisäämään uusia merkityskerroksia. Työ itsessään kuvaa kasvua, kunnianhimoa, rohkeutta, vastuullisuutta ja uuden odotusta. Luonnolliset, mutta yksinkertaiset kaarevat muodot luovat liikettä ekspressiivisillä värikuvioilla ja valolla. Visuaalinen vetovoima, tilan hyödyntäminen ja liike ovat Kannoston taiteelle tunnusomaisia piirteitä. Kiertää on ainutlaatuinen teos, jossa yhdistyvät installaatio ja materiaalisuus.
Siementen lasisiivet on valmistettu Iittalan lasitehtaan kierrätyslasimateriaalista. Jokainen ainutlaatuinen lasisiemen luo omanlaisensa kaikkeuden. Varret yhdessä siementen kanssa symboloivat eri tutkimusaloja. Kannosto kysyy taideteoksellaan: Voiko taideteos olla päivittäisenä inspiraationa rakennuksessa työskenteleville? Kun ihmiset pysähtyvät hetkeksi taideteoksen ääreen, voivatko ekspressiiviset värit ja erilaiset näkökulmat inspiroida heidän omaa työtään?
Luova Töölö
Olemme luovia, koska meidän täytyy olla. Luovuutta saattaa herätellä vapaus, mutta usein se syntyy välttämättömyydestä. Kun maailma muuttuu, meidän on muututtava sen mukana. Useimmat tekemämme uudet asiat ovat vain pieniä muutoksia perinteisestä; jotkut kutsuvat sitä vähittäiseksi luovuudeksi. On harvinaista tehdä mullistava keksintö tai olla radikaalin luova. Kohtuuttomimmat tapaukset ovat vaikeasti ymmärrettäviä, koska ne kyseenalaistavat perususkomuksemme ja -arvomme.
Legendan mukaan luomisen taustalla oleva prosessi on intuitiivinen eikä täysin ymmärretty. Tämä voi saada monet tutkijat tuntemaan epävarmuutta, koska he ovat tottuneet hallitsemaan työnsä jokaista vaihetta. Molemmat näkökohdat - intuitio ja kontrolli - ovat kuitenkin tarpeen, jos haluamme saavuttaa jotain.
Yliopistojen pitäisi olla ympäristöjä, joissa emme pelkää kokeilla poikkeuksellisia ja uusia ideoita keskusteluissa, laboratorioissa, työpajoissa ja julkaisuissa – ei vain kirjoittamalla ylös villejä ehdotuksia, vaan jahtaamalla jatkuvasti jotain nykyistä parempaa. Yliopistot ovat olleet tässä hyviä: On vain harvoja muita instituutioita, jotka ovat yli satojen vuosien ajan sopeutuneet erilaisiin ympäristöihin ja muuttaneet toistuvasti käsitystämme maailmasta.
Taidetta pidetään usein uusien oivallusten leikkikenttänä. Vierailu lähes missä tahansa taidenäyttelyssä tai konserttisalissa kuitenkin osoittaa päinvastaista. Taiteilijat ovat yhtä konservatiivisia kuin muutkin.
Taiteilijat toimivat kuitenkin tyypillisesti eri tavalla kuin tutkijat, ja taideopiskelijoita kannustetaan kokeilemaan ja löytämään omia näkökulmiaan. Se ei ole helppoa, ja ultramodernistinen unelma aikaisempien sukupolvien päihittämisestä voi muuttua lamauttavaksi painajaiseksi. Näin ei kuitenkaan tarvitse tapahtua. Kun taiteilijat, tutkijat ja muut akateemikot tuodaan yhteen ei akateemisten kanssa, ja kaikkien rohkeutta, avoimuutta ja luovuutta kunnioitetaan, saatamme löytää jotain odottamatonta – Aalto Töölössä kuten muuallakin.
Ossi Naukkarinen
Taide avaa oven uusille mahdollisuuksille
Aalto EE:ssä esillä oleva taidekokoelma koostuu noin 300 teoksesta, jotka edustavat modernia taidetta ja nykytaidetta. Tilamme tarjoavat asiakkaille ja työntekijöille turvallisen ympäristön taiteen kohtaamiseen. Museot ja galleriat voivat tuntua aloittelijalle pelottavilta, mutta ensijaisesti jollekin muulle tekemiselle tarkoitetussa tilassa voi käyttää aikaa esillä olevien teosten parissa, palata niihin yhä uudestaan ja keksiä niistä omia tulkintoja.
Oppilaitoksissa tarvitaan taidetta kolmesta syystä.
Taide herättää aistit, avaa sydämen ja mielen uusille ideoille ja pakottaa meidät kohtaamaan uutta. Se ruokkii kykyämme ymmärtää erilaisia tulkintoja ja merkityksiä, mikä on ensiarvoisen tärkeää oppimiselle erityisesti yhteiskunta- ja käyttäytymistieteissä.
Taide herättää tunteita. Toisin kuin johtamisen käsitteet, kuten divergenssi tai konvergenssi, taide kaivaa meistä esiin sisällämme olevan primitiivisyyden. Se saa meidät tuntemaan iloa, ihmetystä, inhoakin, ja ohjaa meidät kohti todellista maailmaa.
Taide toimii viestintäjärjestelmänä. Se välittää viestin siitä, keitä olemme ja mitä arvostamme. Taide voi toimia myös katalysaattorina, turvallisena puheenaiheena tutustuttaessa ja luotaessa suhteita uusiin työtovereihin tai muihin ohjelmaan osallistuviin.
Taiteen ei kuitenkaan pitäisi joutua perustelemaan itseään. Olisi vakava virhe sanoa, että taiteen merkitys perustuu yksinomaan sen vaikutuksiin oppimisessa tai hyvinvoinnissa. Mielestäni taiteen esille laittamisen tarkoituksena ei ole tuottaa välittömiä ja mitattavissa olevia tuloksia. Kuten kodissakin, myös hyvässä oppimis- ja työympäristössä on esineitä, joilla ei ole käytännön tarkoitusta; usein nämä esineet ovat niitä, jotka me lopulta muistamme parhaiten ja joita arvostamme eniten.
Pekka Mattila
