Yliopisto tuo maailman yhteen houstaamalla kohtauksia
Digitaalinen maailma ja globaalit yhteisöt kommunikoivat internetin ja sosiaalisen median välityksellä. Trendinä on muuttaa pois megakaupungeista, jossa asumisen hinta on ylittänyt sietokyvyn. Silti näyttää siltä, että erilaiset alakulttuurit, verkostot ja alustat kytkeytyvät tiettyihin geograafisiin paikkoihin.
Se mitä ihmiset ovat käsittäneet maailmaksi on muuttunut eri aikoina. Oman aikakautemme ihmiset saattavat olla ensimmäisiä, jotka kokevat jakavansa saman tilan eri puolilla maapalloa. Esimerkiksi ”Cusco” (Inkojen maailman keskus), 1800-luvun Pariisi tai Edo (historiallinen Tokio) olivat aikansa keskuspaikkoja. Tänä päivänä me tiedämme (tai ainakin meidän pitäisi tietää), että se mikä puuttuu NewYorkista löytyy Mumbaista tai mikä puuttuu Shanghaista löytyy Accrasta.
Korkeakoulutus on aina ollut tärkeässä roolissa romuttamassa älyllisiä ja taiteellisia tapahtumapaikkoja. Opiskelijat ovat tehneet muutoksia yliopistoissa tuomalla mukaan omat agendansa ja historiansa. He ovat jättäneet jälkensä. Tällä tavoin yliopistot ovat luoneet omia kohtauspaikkoja. Ja mitä enemmän ne ovat kansainvälisiä, sitä enemmän ne muodostavat maailman pienoiskoossa, ja tietysti, meidän jaetun tulevaisuuden.
Vidha Saumyan kriittiset taideteokset naiseuden nautinnoista ja sukupuolirooleista matkasiavt pitkän matkan Mumbaista Espooseen, esittäen täällä terävän, runollisen ja intohimoisen tavan piirtää. Tuomalla visualisoidun ja ongelmallisen ruumiin lähemmäksi katsojaa, taiteilija kutsuu jokaista kyseenalaistamaan omia roolikäsityksiään ja monimutkaisia ruumiillisia reaktioita.
Katsomalla maailmaa uudella tavalla liittyy myös muihin Väreessä esillä oleviin taiteilijoihin. Esimerkiksi Sveitsissä syntynyt taiteilija Sasha Huber on omistautunut kyseenalaistamaan eurooppalaisia monumentteja ja sankareita. Nitomalla tehdyt ”maalaukset” luovat väkivaltaisen tunnelman, jossa samaan aikaan ihmisoikeuksien historia esittäytyy sympaattisena ja arvokkaana. Huber ja Saumya ja muutkin taiteilijat Väreessä, jättävät edistyksellisen jäljen taiteesta ja kulttuurista kampukselle esittämällä vaihtoehtoisia maailmoja.
Kulttuurinen ja poliittinen moninaisuus, jota Väreen taideteokset edustavat, todistavat haasteista ja mahdollisuuksista, mitä tämän päivän akateemiset keskukset kohtaavat. Meillä on paljon jaettavaa, mutta paljon muuta ei voi ottaa itsestäänselvyytenä. Alati vaihtuvan kansainvälisen henkilökunnan pitää tunnistaa oma roolinsa isäntinä ja emäntinä. Miten luoda alati vaihtuva tila, jossa yllättävät näkemisen tavat maailman katsomiselle ovat läsnä? Miten käsitellä väistämättömiä törmäyksiä? Miten ohjailla keskustelua?
Italian renessanssi aikaiset kaupungit oli tarkoitettu mallikaupungeiksi. Ehkä samalla tavoilla voidaan ajatella kampuksista? Vaikka ne ovat nuorten ja rohkeiden (ja osittain etuoikeutettujen) keskuksia, samalla niiden pitää pysyä taloudellisesti saavutettavina. Esittämällä alumnien taidetta voidaan juhlistaa yliopistojen ja kampusten perinnettä olla tapahtumapaikkoja ja minikaupunkeja (tai maailman kyliä).
Max Ryynänen, lehtori, Aalto-yliopisto
